Georg Magnus Sprengtporten syntyi Porvoossa 16.8.1740. Hänen isänsä ja veljensä olivat sotilaita ja jääneet sotavangeiksi Venäjällä suuressa Pohjan sodassa. Georg Magnus oli vilkas poika, ja toisinaan liikaa leskeksi jääneelle äidilleen. Tämän vuoksi hän vietti lapsuudessaan paljon aikaa setänsä luona Ruotsissa. 12-vuotiaana Georg Magnus aloitti Tukholman kadettikoulun, jossa joutui toisinaan muiden pilkan kohteeksi “suomalaistollona”. Kadettikoulun jälkeen Georg Magnus pestattiin töihin Viaporiin Augustin Ehrensvärdin palvelukseen.

Pommerin sotaan osallistumisensa jälkeen Georg Magnus palasi Suomeen ja avioitui Anna Elisabeth Glansenstiernan kanssa. Työtehtävien ja valtiopäivien myötä hän kiinnostui politiikasta ja osallistui veljensä kanssa Kustaa III:n vallankaappaushankkeeseen. Vuosien myötä Georg Magnuksen omat poliittiset näkemykset voimistuivat entisestään, ja hän ajautui erimielisyyksiin kuningas Kustaan kanssa. Vuosina 1775-1778 Georg Magnus perheineen asui Ristiinan Brahelinnan everstinvirkatalossa, josta käsin hän toimi Savon prikaatin komentajana. Tämä vaihe on nähty Sprengtportenin uran huippukohtana, jolloin hän oli kunnioitettu ja ihailtu upseeri. Ristiinassa oleskellessaan Georg Magnus myös organisoi kartoitustyön, jonka tulokset julkaistiin Savon kartastona.

Maailman tuulet kuitenkin houkuttelivat Georg Magnusta, ja hän pyrki Ranskassa osaksi Amerikan itsenäisyyssotaan lähdössä olevia joukkoja. Hanke kuitenkin epäonnistui, ja Georg Magnus joutui Kustaa III:n epäsuosioon. Georg Magnus palasi pohjoiseen ja asettui vaimon ja poikansa kanssa Nastolan Seestan perintökartanoon. Omien sanojensa mukaan tämä vaihe oli hänen elämänsä parasta aikaa. Seestassa oleskellessaan hän keskittyi taiteeseen ja filosofiaan.

Seesteisyyden aika ei jatkunut loputtomiin, vaan vuonna 1785 Georg Magnus lähti Hollannin palvelukseen muodostamaan vapaaehtoisjoukkoja. Samoihin aikoihin hänen vaimonsa kuoli. Hollannissa oleskellessaan Georg Magnus tutustui tasavaltaiseen valtiomuotoon ja sai vahvistusta Suomen itsenäisyysajatuksilleen. Hän myös tapasi tuolloin toisen vaimonsa, Anna Charlotta d’Aumalen.

Vähitellen Georg Magnuksen työtehtävät veivät häntä yhä lähemmäs Venäjää ja keisarinnaa. Syksyllä 1786 hän purjehti lopullisesti Pietariin ja sai Katariina I:ltä kenraalimajurin arvon. Georg Magnus osallistui Ruotsin kuningas Kustaata vastaan käytyyn Porrassalmen taisteluun ja haavoittuu. Osallisuutensa vuoksi Georg Magnus tuomittiin maanpetoksesta kuolemaan ja hänen viimeiset yhteytensä Ruotsiin katkesivat. Taistelussa haavoituttuaan Georg Magnus matkusteli Euroopan kylpylöissä hoidattaen haavojaan, samalla uusia kontakteja luoden.

Georg Magnus nousi Venäjällä uuteen suosioon hallitsijan vaihdoksen myötä. Uusi keisari Paavali ylensi hänet jalkaväkikenraaliksi ja lähetti hänet tiedustelumatkoille Ruotsin itärajalle. Nousujohteisen uran kääntöpuolena oli Georg Magnuksen uhkapelitaipumus, joka valitettavasti periytyi myös hänen pojalleen. Magnus Wilhelm riisti henkensä uhkapeleistä koituneiden rahaongelmien vuoksi. Henkilökohtaisista suruista huolimatta Georg Magnus pärjäsi hyvin työssään ja tiedustelut jatkuivat laajentuen jopa neuvotteluiksi itsensä Napoleonin kanssa. Myöhemmin tiedustelumatkat suuntautuivat ympäri Venäjää. Näillä matkoilla Georg Magnus myös tapasi kolmannen vaimonsa, Varvara Zamytskajan. Kaiken aikaa Georg Magnus oli myös kiinnostunut Suomen itsenäisyyshaluista ja pyrki tukemaan niitä kaikella mahdollisella vaikutusvallallaan.

Georg Magnus Sprengtporten kuoli Pietarissa, Vasilin saarella 13.10.1819.